Honbun harjoituskortit

Aloitin blogini kirjoituksilla KU:n vyökoevaatimuksista ja Honbun harjoitusjaksoista. Jatkan nyt samasta aiheesta, mutta eri kulmasta, kun siirrymme Honbun harjoituskortteihin.

Harjoituskortit

Olen itse varsin innostunut Honbun harjoituskorteista niiden ainutlaatuisuuden vuoksi. Uskaltaisin väittää, että mitään samanlaista ei ole käytössä juuri missään - jos missään! Honbu on karaten kehittämisen kovimmassa kärjessä.

Kortit ovat pääosin Riikka Haron ideoimia ja suunnittelemia. Iso kiitos Riikalle hyvästä ideasta ja erinomaisesta toteutuksesta!

Monesti kamppailulajien vyökoemaailma on hierarkinen, ja jossain määrin myös vanhakantainen. On raikas ajatus, että tähän maailmaan tulee moderni tuulahdus. Mieleen nousevat sanat #itsearviointi, #itseoppiminen, #vertaisarviointi ja #osallistavaoppiminen.

Kortit toimivat harjoittelijoiden ja ohjaajien muistikortteina. Korteissa on hauska idea: harjoittelijat merkkaavat kortteihinsa rastin tekniikoihin jotka kokevat muistavansa ja toisen rastin tekniikoihin jotka mielestään osaavat. Ensimmäinen rasti merkitään ympyrään ja toinen sydämeen. Ohjaajat kuittaavat sitten vielä harjoitusten yhteydessä omat puumerkkinsä heille näytettyihin tekniikoihin.

Lopulta, kun kaikki kortin rastit on kerätty, ohjaajat merkitsevät kortin suoritetuksi. Jos kyseessä oli natsaan tähtäävä kortti, saa harjoittelija natsan vyöhönsä ja ottaa seuraavan harjoituskortin käyttöön. Jos täyttynyt kortti oli vyöhön valmistava kortti, saa harjoittelija puollon vyökokeisiin osallistumiselle.

Korttien tarkoitus on lisätä harjoittelijoiden ymmärrystä oman osaamisensa kehittymisestä ja samalla kannustaa harjoittelijoita itse aktiivisesti kerryttämään osaamistaan.

Harjoitusmäärät

Osaamisen kehittymisen lisäksi harjoittelijat seuraavat korttien avulla treenimääriään.

Vyökoevaatimuksissa on lueteltu suositellut harjoitustuntimäärät kullekin vyöarvolle. Honbussa on päätetty näiden suositusten lisäksi ottaa käyttöön myös minimimäärät kullekin vyölle. Treenit voi muuttaa tunneiksi kaavalla 1 treeni = 1,5 tuntia.

Minimi- ja suositusajat eri vyöarvoille

Eli esim. oranssista vihreään vyöhön saakka tulee olla vähintään 60 harjoitusta eli 90 tuntia (suositus 150 tuntia eli 100 treeniä). Vastaavasti ruskeasta mustaan vyöhön on treenattava vähintään 150 harjoitusta. Jos treenaa 100 treeniä vuodessa, niin ruskeasta mustaan vyöhön voi nopeimmillaan edetä 1,5 vuodessa. Toisaalta jos treenaa vähän vähemmän, eli vaikka keskimäärin 2 tuntia viikossa (100 tuntia vuodessa) ja menee suositusten mukaan, niin suositellut 600 tuntia ruskeasta mustaan täyttyvät kuudessa vuodessa.

Harjoittelija itse päättää, ajaako hän Audilla Helsingistä Tampereelle moottoritietä pitkin, vai hyppääkö moottoripyörän selkään ja lähtee ajelemaan Tamperetta kohti sivuteitä pitkin maisemista nauttien. Monille matka on tärkeämpää kuin määränpää. Siitä nimitys karate do.

Koryu Uchinadissa ei ole oikoteitä. Opeteltavana on yksi maailman laaja-alaisimmista kamppailulajeista. Yksi Suomen Koryu Uchinadin ydinarvoista on kurinalainen harjoittelu - siis treenaaminen on jo sinällään itseisarvo ja tavoite. (Lisää KU-arvoista myöhemmissä bloggauksissa.)

Honbussa luotetaan omavalvontaan, eli harjoittelijat itse seuraavat treenimääriään harjoituskorttien avulla. Tämä tarkoittaa myös sitä, että harjoittelija voi päättää, mitkä treenit laskee mukaan karatetreeneiksi. Nyrkkisääntönä voi pitää vaikka sitä, että tunnin juoksulenkki ei ole karatetreeni, mutta tunnin säkkitreeni on. Ohjaajat voivat merkitä harjoituksiksi myös ohjaamansa treenit.

Harjoituskortit käytännössä



Harjoittelijat pitävät harjoituskortteja mukanaan treeneissä, tekniikkakokeissa ja vyökokeissa. Harjoittelijat ovat itse vastuussa korttiensa täyttämisestä. Kun treenaaja kokee osaavansa jonkun asian, hän voi pyytää ohjaajaa tsekkaamaan tämän. Yleissääntö on, että tekniikat katsotaan niiden treenien yhteydessä joissa ne opetetaan. Luonnollisesti tekniikoita katsotaan myös erillisissä tekniikkakokeissa.

Harjoituskortteihin voi pyytää merkintöjä ohjaajilta seuraavissa tilanteissa:
  • tekniikkakokeissa
  • vyökoeklinikoilla
  • toistuvan teeman viimeisissä treeneissä
  • näytön paikoissa
Honbun harjoitusjaksot alkavat aina vyökoeklinikalla, jossa opetetaan jakson katat, futari keikot ja muut sarjat. Aiemmin klinikoissa on vain opeteltu sarjoja, mutta nyt niissä voi myös näyttää osaavansa kyseiset sarjat. Jos erikseen etukäteen sovitaan, niissä voi näyttää myös muita tekniikoita.

Jakson sisällä on erilaisia toistuvia teemoja. Kunkin toistuvan teeman viimeisessä treenissä voidaan katsoa kyseisen teeman hallinta.

Erityisesti perustekniikka ja painitekniikat opetetaan kahden viikon alijaksoissa. Tietyn vyön perustekniikkaa tehdään neljässä perättäisessä treenissä, samoin kuin yhtä painipositiota. Tällaisen toistuvan teeman neljännessä treenissä ohjaaja voi antaa merkinnät kaikille niille jotka ovat olleet vähintään 3/4 treeneistä paikalla. Esim. jos alijakson painiteema on ollut mount ja harjoittelijat ovat kahden viikon aikana opetelleet ylähallinnassa hallinnan, purkamisen, lukon ja kuristuksen, niin alijakson viimeisessä treenissä voidaan pitää pieni mount-kertaus ja laittaa rasti kaikille joilla ylähallinta näyttää toimivan.

Treeneissä kokeiltiin syksyllä "näytön paikkaa", ja kokeilua jatketaan myös keväällä. Kussakin treenissä on varattu 10 min, jolloin on mahdollista esittää yksi-kaksi tekniikkaa opettajalle. Harjoittelijan on ilmoitettava opettajille ennen treenejä minkä tekniikan haluaa näyttää (tämän voi tehdä suullisesti ennen treenejä tai vaikka etukäteen meilitse). Treenien ohjaajat voivat aikataulu-, ym. syistä siirtää osan ehdotetuista tekniikoista myöhempiin treeneihin. Näytön paikan aikana muu porukka treenaa jakson katoja ja futari keikoja treenien toisen ohjaajan johdolla.

Nyt kun joka treenissä on kaksi ohjaajaa, niin ohjaajat voivat aina tilannekohtaisesti sopia kumpi ottaa näytön paikan vastaan. On myös mahdollista, että molemmat ohjaajat katsovat näytön paikat. Niinkin voi tehdä, että kaikki paikalla olevat mustat vyöt tsekkaavat yhdessä pidemmät ja monimutkaisemmat sarjat.

Luonnollisesti voi käydä myös niin, että jossain treenissä ei ole lainkaan näytön paikkaa! Ohjaaja päättää tilanteen mukaan, miten hyvin näytön paikka sopii treeniin ja mitä siinä voi näyttää.

Näytön paikoissa tulee olla harjoituskortit mukana, minkä lisäksi esitettävissä tekniikoissa pitää olla harjoittelijan omat rastit kohdissa "muistan tekniikan" ja "osaan tekniikan". Lähtökohtaisesti tilannetta yritetään kääntää niin päin, että harjoittelijat treenaisivat jotain juttua kunnes se heistä itsestään tuntuu sujuvan. Sen jälkeen haetaan nimellinen varmistus joltain ohjaajalta, että homma sujuu kuten sen suurin piirtein pitäisi sujua.

Mitä vaaleammista vöistä on kysymys, sitä enemmän tekniikoita näytetään tekniikkakokeissa, ja mitä tummemmista vöistä on kyse, sitä enemmän tekniikoita näytetään treenien yhteydessä. Karkeasti ottaen voidaan ajatella, että oranssin vyön natsat suoritetaan käytännössä kokonaan tekniikkakokeissa, vihreän natsat 80-prosenttisesti, jne. Keltaisen vyön natsat integroidaan kurssin opetussuunnitelmaan siten kuin kurssin ohjaajat parhaaksi näkevät.

Tekniikkakokeet ja vyökokeet


Kukin viiden viikon harjoitusjakso päättyy tekniikkakokeeseen. Kokeet ovat luonteeltaan kovatempoisia jakson kertaustreenejä, joissa käydään harjoitusjakson aikana opitut tekniikat vauhdilla läpi. Niissä ei enää opetella uusia asioita, vaan treenataan kovalla intensiteetillä jo opittuja asioita. Tekniikkakokeeseen voi ja kannattaa osallistua vaikka ei hakisikaan merkintöjä harjoituskorttiin.

Tekniikkakokeissa voidaan suorittaa natsoja tai niiden osia. Kokelailta kerätään harjoituskortit ja natsakoetekniikkatoiveet hyvissä ajoin ennen kokeita. Tekniikkakokeessa painotetaan niitä tekniikoita, jotka on merkitty vaatimuksissa uusiksi sille opetusjaksolle (eli niitä tekniikoita, joissa myös jakson treenaamisen painopiste on ollut).

Halutessaan ohjaajat voivat pitää tekniikkakokeen kahdessa perättäisessä treenissä, ensimmäisessä esim. perustekniikkaa painottaen ja jälkimmäisessä pidempiä yhdistelmiä, sarjoja ja kataa.

Harjoittelija voi osallistua tekniikkakokeisiin, jos nämä ehdot täyttyvät:
  • harjoittelijalla on minimimäärä treenirasteja harjoituskortissaan
  • harjoittelija on itse merkinnyt korttiin osaavansa vähintään ks. natsan keskeisimmät tekniikat
  • harjoittelija on etukäteen ilmoittautunut tekniikkakokeisiin ja antanut harjoituskorttinsa kokeen vastaanottajalle
Siirtymäkaudella keväällä 2017 yllä olevista kriteereistä voidaan hieman joustaa. Esim. jos käsillä olevaan harjoituskorttiin ei ole tullut merkittyä treenirasteja, riittää jos harjoittelijaa on nähty aktiivisesti tämän lukuvuoden treeneissä.

Entä millä edellytyksillä voi osallistua vyökokeeseen? Honbun ohjaajat ovat päättäneet, että minimivaatimukset varsinaiseen vyökokeeseen osallistumiselle ovat nämä:
  • nykyisessä vyössä 2 natsaa
  • edellisestä vyöstä on kulunut vähimmäisaika
  • minimimäärä treenirasteja harjoituskortissa
  • perustekniikka kunnossa eli ohjaajan hyväksyntä harjoituskortin perustekniikkaosiossa
  • kortissa rastit vähintään kyseiseen vyöhön tulevissa uusissa sarjoissa sekä muissa vyön kannalta olennaisissa tekniikoissa
  • mustavöisen ohjaajan puolto vyökokeeseen
Esim. vihreän vyön kokelaalla nuo kriteerit täyttyvät näin
  • vyöarvo: oranssi vyö ja 2 natsaa
  • oranssin vyön suorittamisesta on kulunut ½ vuotta
  • perustekniikka parantunut oranssiin vyöhön nähden
  • näkynyt aktiivisesti treeneissä usean kuukauden ajan
  • kortissa rastit vähintään kihon katassa ja vapaasti tehdyissä kihon oyo jutsuissa
  • mustavöisen ohjaajan puolto vyökokeesen
Harjoituskortti otetaan täytettynä mukaan vyökokeeseen. Kortissa saa olla aukkoja, mutta edellä mainitut kohdat on oltava täytettynä. Aukkoja saa olla yksittäisissä tekniikoissa, esim. perustekniikassa, pistarikomboissa sekä painitekniikoissa.

Yleisesti ottaen painitekniikat katsotaan eri tavalla kuin muut tekniikat. Painitekniikat tsekataan kaikilta vyöarvoilta pääosin siinä jaksossa kun ne opetetaan. Huom. mistään painipositiosta ei katsota (eikä opetella!) juttuja jotka ei ole järkeviä. Tämä pätee kaikkeen muuhunkin: järjettömyyksistä pyritään aktiivisesti eroon.

Tiivistelmä


Harjoittelija on itse päävastuussa omasta harjoittelustaan. Harjoittelun tukena hänellä on harjoituskortti, johon hän merkitsee treenit ja oppimansa asiat. Kun asiat on opittu riittävän hyvin, harjoittelija pyytää ohjaajalta vahvistuksen oppimiselleen. Vahvistukset pyydetään treenien yhteydessä näytön paikoissa tai erillisissä tekniikkakokeissa.

Kun tekniikoita on opittu riittävästi, on aika siirtyä eteenpäin. Harjoittelija saa kuittauksen korttiinsa siitä että on siirrytty seuraavalle tasolle. Merkiksi tästä hän saa natsan vyöhönsä ja uuden harjoituskortin.

Seuraavaa vyöarvoa varten aletaan harjoitella sen jälkeen kun vyöarvoon on tullut kaksi tasonnostoa. Harjoittelija oppii taas ensin muistamaan ja sitten ymmärtämään uusia sarjoja ja tekniikoita. Edelleen hän merkitsee itse muistamansa ja ymmärtämänsä asiat korttiinsa, ja hakee aika ajoin ohjaajalta vahvistuksen oppimiselleen. Lopulta, kun oppia ja treenejä on kertynyt riittävästi, ohjaaja antaa harjoittelijalle puollon osallistua vyökokeeseen. Vyökokeessa näytetään sitten vielä kerran että asiat todella osataan.

Korttien toivotaan lisäävän harjoittelijoiden vastuuta omasta edistymisestään ja sitä kautta harjoittelun määrää ja laatua. Harjoituskortteja voisi alkaa ahkerammin vilautella treeneissä. Ideana on, että ohjaajat ja harjoittelijat yhdessä veisivät niiden avulla Honbun harjoittelua eteenpäin.

Yleinen käyttöohje harjoituskortteihin: Ottakaa rennommin :) :) Sekä ohjaajien että harjoittelijoiden on syytä ottaa iloisempi ja väljempi ote harjoituskortteihin ja tekniikkakokeisiin! On löydettävä tärkeät asiat, jotka on osattava hyvin, ja vähemmän tärkeät, jotka voidaan osata sinnepäin.

Harjoituskortit ovat vielä uusi juttu niin ohjaajille kuin harjoittelijoillekin. Treenataan niiden käyttöä yhdessä! Yritetään löytää rennon tehokkaat tavat seurata omaa etenemistä :)

Jälkikirjoitus: harjoituskortit herättivät sen verran keskustelua eri puolilla, että kirjoitin aiheesta vielä toisen blogikirjoituksen.



Comments