KU vyökoevaatimukset

Tervetuloa karateblogiini!


Kirjoittelen tänne ajatuksia karatesta ja Honbusta ja milloin mistäkin. Aloitan kirjoittamalla koryu uchinadin vyökoevaatimuksista. Suomen KU:n vyövaatimuksia päivitettiin vuonna 2015. Lopullisen muotonsa ne saivat seuraavana vuonna, ja vuoden 2016 syksyllä ne otettiin täysmääräisesti käyttöön Honbussa. Yritän nyt avata ajatuksia niiden takana.

Vyökokeet

Koryu Uchinadissa vyökokeet on jaettu kahteen osaan: tekniikkakokeisiin ja vyökokeisiin. Vyökokeet ovat niitä, joissa vyön väri vaihtuu, kun taas tekniikkakokeissa saadaan vöihin natsoja.

Karkea jako on sellainen, että tekniikkakokeissa kysytään sarjoja ja yksittäisiä tekniikoita, joita varsinaisissa vyökokeissa tulee sitten osata soveltaa. Lisäksi kussakin varsinaisessa vyökokeessa kysytään muutama perinteinen KU-kata ja futari geiko.

Tekniikkakokeissa katsotaan, että harjoittelijat ovat oppineet tietyt sarjat ja paritekniikat. Niissä kysytään tiettyjä tekniikoita, joissa kuitenkin voi olla esim. kokoon liittyviä variaatioita. Vyökokeissa kysytään erilaisissa vapaissa tilanteissa (matsi, paini, ip) aiemmin opittuja tekniikoita tai niitä vastaavia tekniikoita. Esim. hyökkäys ranneote, puolustus joko kihon oyo jutsuista tai omasta päästä.

Vyövaatimukset (silloin kun vyön väri vaihtuu) antavat mahdollisuuden soveltaa ja tehdä omalla tavalla tai käyttää jotain tekniikkaa mitä on tullut opittua "perustreenien” ulkopuolella. Ei kuitenkaan ole huono asia, jos kokelas käyttää nimenomaan niitä tekniikoita joita on oppinut natsoja varten, kunhan osaa käyttää niitä tilanteen mukaan. Ts. jos hyökkäykset tulevat randomina, niin on vain hyvä asia jos joku esimerkiksi rinnusotetta vastaan tekee jotain kihon oyo jutsun jodan uke -setistä sen enempää miettimättä. Sehän on vain merkki siitä että harjoiteltu tekniikka on omaksuttu ja ratkaisu on toimiva kyseiselle treenaajalle.

Vyö- ja tekniikkakokeissa on määritelty minimitaso kullekin natsalle. Vyön tai natsan myöntäjä voi vapaasti kysyä minimivaatimuksia laajemmin. Monesti näin tehdäänkin: esim. vihreän vyön kokeessa on usein ollut ihan oikeaa matsia eikä vuorotellen-matsia. Vastaavia esimerkkejä on paljon. Myös harjoituksissa voidaan treenata asioita paljon ennen kuin niiden osaamisen taso tarkistetaan vyökokeissa.

Vyökokeissa voidaan kysyä aiemmin opittuja sarjoja, mutta kaikkia tekniikoita ei tsekata, vaan kokeessa arvioidaan harjoittelijoiden kykyä soveltaa siihen asti oppimaansa (vyöarvo huomioiden). On kuitenkin pidettävä mielessä, että koryu uchinadissa on kumuloituvat vyökoevaatimukset: kaikki aiemmin opittu on jollain tasolla osattava myös myöhemmissä vyökokeissa.

Usein käy myös niin, että vyökokeen pitäjät toivoisivat treenaajien osaavan perusasiat kunnolla ennen kuin lähtevät soveltamaan. Vanha sanonta kuuluu: opi muoto, riko muoto. Noudatetaan sitä.

Mitä tulisi osata?

Ohessa suuntaa antava lista siitä mitä kunkin vyön tulisi osata. Lista on peräisin 90-luvulta Suomen Karateliiton järjestämistä graduointilisenssikoulutuksista. Silloin (kun karate oli ennen kaikkea torjumista, lyömistä, potkimista ja ottelemista pystyssä) neuvottiin noudattamaan kutakuinkin seuraavaa:
  • keltainen: tekniikat erottuvat toisistaan
  • oranssi: tekniikat ovat oikeaoppisia
  • vihreä: tekniikat pitää pystyä tekemään nopeasti
  • sininen: tekniikat pitää pystyä tekemään voimakkaasti
  • ruskea: tekniikat “puoli-automaattisia” (mitä se nyt sitten tarkoittaakin…)
  • musta: tekniikat automaattisia, eli ei tarvitse ajatella, tekniikat tulevat itsestään.
Tämä on edelleen ihan kelpo ohjeistus, mutta koryu uchinadissa suositellaan että oppii tuottamaan voimaa oikein ennen kuin rupeaa keskittymään nopeuteen.

Koska KU:ssa on niin monta osa-aluetta, treenaajilla tulee todennäköisesti aina olemaan jotain heikkouksia. Vyökokeissa on linja, että heikkouksia voi olla, kunhan ne kompensoi jollain muulla hyvällä osaamisella, mutta mitä ylemmäs vyöarvoissa mennään, sitä tasaisempi paketin on oltava.

On kuitenkin korostettava, että jokaista kokelasta pyritään arvioimaan yksilönä, eikä pelkästään kamppailutaito tai tekninen osaaminen ole ainoita mittareita. Muutkin asiat, kuten esimerkiksi treeniaktiivisuus, treenimäärät- ja vuodet, lojaalisuus ja treenivetovastuu vaikuttavat.

Lopuksi vielä yksinkertainen sääntö vyökokeissa menestymiseen: treenaa. Treenaa paljon ja ilolla. Ja kun treenaat, niin opit, ja kun osaat tarpeeksi, käyt näyttämässä osaamisesi vyökokeissa. Siinä se.


Kirjoittajat Ante Brännbacka ja Jyrki Innanen




Comments